I seem to be getting more and more behind on my blogging, so much so that I’m starting to forget project details. So, without further rambling, a couple of hats from the winter & spring:

Alan jäädä bloggauksessa jälkeen, jopa siinä määrin, että alan unohtaa projektien yksityiskohtia. Pidemmittä jorinoitta siis muutama hattu talvelta ja keväältä:

Pattern: Myssy (Honestly! That’s what it’s called in the book. For the non-Finnish speakers, that’s just Finnish for ‘hat’.), Maskeball i strikking og hekling (Leikkiä langoilla)
Yarn: Gjestal Naturgarn No. 1 (100% wool), shade 727, 78 g
Needles: Now here’s where the time that’s elapsed between the knitting and the blogging starts to show. The ball band calls for 6.5 mm and my Rav needle chart tells me I have that size circ so… shall we say 6.5 mm? Pretty big anyway.
Size: Very small (modified from pattern)
Modifications: Size, plus left out the neck flap & nipple

This was a project that seemed to call my name as soon as I saw it in the book. (Thinking back, that gorgeous cabled coat it was pictured with probably had something to do with it…) I’m not good at wearing hats, never have been – combine that with the latitude I live at and you’ll know it’s not the smartest thing to do, even with the climate change. I just look stupid in hats, period. Plus they’re always too big so I can never find anything that fits (not that I’d buy a ready-made hat now that I can knit one myself). My head is so small that I even had to get my student cap by special order – and it was still too big, so we had to stuff the inside band with extra filling. Needless to say I looked stupid in the stupid thing and still refuse to wear it. For those unfamiliar with Finnish labour day celebrations, it’s a tradition to wear student caps every year on labour day & labour day eve (which by the way, since I’m writing this past midnight, is today! Happy labour day!) regardless of whether you’re a student now or were one 50 years ago. Which means that if you happen to visit Finland on April 30 or May 1, especially in a university town, you’ll see people in white caps everywhere. (Let’s not mention everything else that goes with the celebrations…)

That was a long digression, sorry about that; what I meant to say was that since it would make sense to cover your head in the coldest days of winter, I’m always sort of on the lookout for Hats That I Might Possibly Be Able To Wear Without Looking Stupid. And this was one if I ever saw one!

But. Have I ever worn it? Nope. Will I ever wear it? Most likely… nope. My man said the minute I showed the picture to him, “You’ll never wear that.” And he was right. So it’s been buried in the closet, well hidden behind a mountain of warm scarves and massive shawls that I wrap around my head in lieu of hats, waiting for next winter when I’m another year older and possibly a smudge wiser and may give it a second chance.

Tämä pipo tuntui kutsuvan minua kiihkeästi siitä hetkestä asti, kun näin sen kirjan sivuilla. (Näin jälkikäteen ajatellen se ihana palmikkotakki, jonka kanssa se oli kuvattu, saattoi vaikuttaa asiaan jonkin verran…) Olen huono pitämään pipoja – olen aina ollut (lue: en käytä pipoa koskaan). Näillä leveysasteilla olisi kuitenkin ihan hyvä idea peittää päänsä ainakin kylmimpinä talvipäivinä. Mutta… näytän tyhmältä pipoissa. Lisäksi kaikki hatut ovat minulle aina liian isoja. Pääni on sen verran pieni, että kaupoista ei löydy sopivaa, enkä kyllä nyt neulomaan opeteltuani kaupan pipoa ostaisikaan. Ylioppilaslakkikin piti muinoin tilata erikoistilauksena, ja se oli silti liian iso. Juhlien alla sitten tungettiin hikinauhaan täytettä, jotta lakki pysyisi päässä edes kuvausten ajan. Näytin tietysti tyhmältä. Enkä tosiaan kaiva lakkia esiin joka vappu ja lähde se päässä baanalle! (Myöskään tänään. Hauskaa vappua!)

Olipa pitkä sivujuonne, pahoittelut. Tarkoitus oli sanoa, että koska olen jo siihen ikään päässyt, että tiedän itsekin, että pääkoppaa olisi hyvä suojella kylmältä muullakin kuin jättihuivilla, tutkailen pipo-ohjeita alituiseen sillä silmällä. Ja tämä tipahti välittömästi kategoriaan “pipo, jota jopa saattaisin pystyä pitämään näyttämättä tyhmältä”.

Siltikin. Olenko käyttänyt tätä? En. Aionko käyttää? Todennäköisesti en. Mies sanoi heti, kun näytin kirjan kuvaa hänelle: “Sä et tuu ikinä käyttämään tota.” Oikeassa oli. Niinpä pipo on ollut haudattuna komerossa huivivuoren takana visusti katseilta piilossa odottamassa ensi talvea, jolloin taas vuotta vanhempi ja hyvässä lykyssä hitusen viisaampi neuloja saattaa kaivaa sen esiin ja miettiä asiaa uudestaan.

Pattern: Lina
Yarn: Novita Cloud (65% wool, 35% bamboo), shade 536, 75 g
Needles: 3.5 mm circular
Size: One size
Modifications: None

Now this is another story. My MIL asked for a hat to go with her entrelac scarf. This pattern was so enjoyable to knit that I think I’ll make another one for myself! No wonder the pattern’s been so popular – not only is it a beautiful design, there was also something very addictive about knitting it. I loved the cabling technique! And what surprised me most was that it even fits my head although I didn’t modify the pattern at all. It’s just a bit too tall for me – I’ve pulled it down a bit too deep in the picture to prevent the top from sticking out – but it’s perfect for my MIL who’s also petite.

This was the first time I used Novita yarn, which is a bit of a miracle since it’s the most widely available yarn brand in Finland. So far so good – Cloud was soft and nice to knit. There’s a nice silky sheen to it and it was a perfect match for this pattern. And not a single knot in the 1.5 balls that I used!

Tämä pipo olikin sitten toinen juttu. Anoppi pyysi pipoa, joka sopisi Noro-huivin väreihin. Tätä oli niin ihana neuloa, että saatanpa vielä tehdä itsellenikin tällaisen! En yhtään ihmettele, että ohje on ollut niin suosittu. Paitsi että malli on kaunis, sen neulomisessa oli jotain koukuttavaa. Ehkä se oli se tapa neuloa palmikonkierrot, en tiedä. Joka tapauksessa tykkäsin! Ja hämmästyttävintä oli, että piposta tuli leveyssuunnassa myös itselleni sopiva, vaikka en muokannut ohjetta lainkaan. Ainoastaan korkeussuunnassa pitäisi jättää yksi toisto pois. Pipo on kuvassa vedetty hieman liian syvälle päähän, jotta se ei pussittaisi kärjestä. Anopille, joka myös on pienikokoinen, pipo oli onneksi juuri passeli.

Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun käytin Novitan lankaa. Melkoinen saavutus! Cloudista ei ainakaan ole valittamista, päinvastoin: lanka oli pehmeää ja mukavaa neuloa. Langassa on kauniin hento silkkinen kiilto, ja se sopi tähän ohjeeseen hyvin. Eikä 1,5 kerässä tullut vastaan solmun solmua.