Life has been pretty hectic lately and housework has been seriously neglected. Although I like to think of myself as a fairly organised person, my study in particular was starting to resemble a jungle of books, paper, computer stuff, post-it notes, you name it, with various odd balls and hanks of yarn, patterns and general knitting stuff lying all over the place as well. It’s so easy to just close the door and hide the mess when someone comes over… On top of that, we’d never had time to properly organise the book shelf after the move. It covers one entire wall in my study up to the ceiling, and there were piles of books all over the floor as well. Countless were the times when I knocked a pile over when swinging around in my chair, starting a domino effect of falling book piles.

Anyway, one day when I’d been working late, my darling man had tidied up and organised everything in my study, put the books in place and cleared and cleaned both the floor and my desk. The room was miraculously clean, almost shining. I no longer have to wade to my computer on a narrow path between book piles or place my tea cup dangerously close to the keyboard simply because there’s no space for it anywhere else.

But what’s best, although all the surfaces had been cleared of all clutter, he’d left these on an otherwise plain shelf, just because they looked nice. As a design element and source of inspiration. Now, how sweet is that?

Elämä on ollut viime aikoina melkoisen hektistä, ja koti on jäänyt hunningolle. Erityisesti työhuoneeni, jonka oven saa niin kätevästi kiinni, kun tulee vieraita, alkoi muistuttaa kirja-, paperi- ja muistilappuviidakkoa, jossa kaiken lisäksi lojui erinäisiä lankoja, ohjeita ja yleistä neulontasälää siellä täällä. Kaiken lisäksi emme olleet muuton jälkeen edes ehtineet järjestää kirjahyllyä, joka täyttää työhuoneessa kokonaisen seinän lattiasta kattoon. Niinpä myös lattioilla oli kirjapinoja, joita onnistuin useasti kaatamaan, kun pyörähdin tuolissa ympäri turhan vauhdikkaasti. Dominoefektin ansiosta pinoja kaatui yleensä useita.

Joka tapauksessa tässä yhtenä iltana, kun tulin myöhään töistä, rakas mieheni oli siivonnut työhuoneeni ja järjestänyt kaiken paikoilleen. Kirjat olivat siististi paikoillaan hyllyssä, lattia täysin vapaa, työpöytä ja kaikki tasot siistejä, tavarat järjestyksessä ja kaikki pinnat putsattu. Huone oli suorastaan maagisen siisti. Tietokoneelle ei enää tarvitse taiteilla kirjapinojen välissä kulkevaa polkua pitkin, eikä teekuppi ole enää vaarassa kaatua näppikselle.

Parasta on kuitenkin se, että vaikka kaikki pinnat oli siistitty ja tyhjennetty, mies oli jättänyt nämä muuten tylsähkön valkoiselle hyllylle, ihan vain koristeeksi ja inspiraation lähteeksi. Kun ne olivat hänestä niin kauniita ja värikkäitä. Eikö olekin suloista?