She is finally…

…knitting sweaters!

Project: Turtleneck Tunic
Pattern: My own
Yarn: Knit Picks Andean Treasure, Embers Heather, 11 balls (550 g)
Needles: Knit Picks Harmony 3.25 mm circular & Addi Lace 3.25 mm circular

This was probably the simplest thing I’ve knitted for a while. As such it was a perfect project to be knitted in the middle of the moving & renovating hassle: no need to count rows or stitches, knit a few rows at a time when you find a spare moment, put down for a couple of weeks and just pick up from where you left when you find another spare moment.

Kyllä vain, ryhdyin vihdoin neulomaan villapaitoja! Tämä oli yksinkertaisin neuleprojektini aikoihin - eipä tarvinnut pahemmin laskea silmukoita eikä kerroksia. Tämä olikin täydellinen neule muutto- ja remonttihässäkän keskelle: neuloin tätä pienissä pätkissä aina muutaman kerroksen kerrallaan, kun oli hetki aikaa, saatoin laskea käsistäni pariksi viikoksikin, ja kun taas oli aikaa, nappasin neuleen käsiini ja jatkoin sitä sen kummemmin miettimättä.

I had no pattern for this tunic as such. I modelled it after an old sweater that I like but that’s too shabby now to be worn in public. Since I’ve mostly been knitting accessories so far, I read about the basic anatomy of a sweater and took some basic measurements from Ann Budd’s brilliant book The Knitter’s Handy Book of Sweater Patterns. Every now and then I tried the thing on, and that was more or less it.

En tehnyt tätä varsinaisesti minkään ohjeen mukaan, vaan käytin mallina vanhaa lempivillapaitaa, joka on jo sen verran kulahtanut, ettei sitä enää kehtaa hirveästi ihmisten ilmoilla pitää. Koska olen tähän asti neulonut lähinnä huiveja ja sukkia, tutustuin villapaidan perusanatomiaan ja otin muutamia alustavia mittoja Ann Buddin loistavasta kirjasta The Knitter’s Handy Book of Sweater Patterns. Välillä sovitin, ja se oli suurin piirtein siinä.

I like simple sweaters and didn’t want anything fancy in this one. It’s all stocking stitch, with fitted sleeves and a small turtleneck. I love the fitted sleeves - and I love this sweater! I finished knitting it about 3 weeks ago, then it took a while to block and dry and another while for me to sew it together and weave in the ends - and even longer to find a moment to take the pics. I knitted the entire thing on circs as I don’t particularly like purling and it didn’t make much sense anyway to knit the front and back separately. And now that I know how long it took me just to attach the sleeves to the body, I’m really happy I didn’t have to sew the sides as well!

Pidän yksinkertaisista neuleista, vaikka niitä olisikin tylsempi neuloa. En halunnut tähänkään mitään ylimääräistä. Neule on pelkkää sileää, ja siinä on istutetut hihat ja pieni poolokaulus. Pidän erityisesti noista istutetuista hihoista, sillä ne tosiaan istuvat. Neuleesta tuli muutenkin todella mieleinen.

Sain tämän neulottua ehkä kolmisen viikkoa sitten, mutta pingotus ja kuivuminen kesti aikansa, samoin koko homman kasaaminen, valokuvaamisesta puhumattakaan. Neuloin kaiken mahdollisen pyörönä, koska en erityisemmin pidä nurjan neulomisesta eikä etu- ja takakappaleen neulominen erikseen ja hihan neulominen edestakaisin tuntunut muutenkaan erityisen järkevältä. Kun ryhdyin kiinnittämään hihoja, olin todella iloinen, ettei minun tarvinnut ommella sivusaumojakin. Kyllä siinä hetki vierähti aloittelijalta!

All in all I’m inexplicably proud of this sweater. I can’t believe I’ve knitted it all by myself, with no real pattern even, and that it fits! It’s 100% baby alpaca and warm - just the way I like it - and as you can see from the creases on the sleeves in pic 2, I’ve been wearing it a lot. The yarn was nice to knit, and the colourway is truly beautiful. The weirdest thing, though, is that I still can’t get over the fact that there’s no label on the neck. Every time I put the sweater on I instinctively run my fingers around the inside of the neck to find out which way to put it on. Fellow knitters, please tell me: do you actually get used to this, or should I sew something in there just to keep me from wondering in the early morning darkness, even if it’s just for a split second, where the heck is that label and which way shall I put this on?

Kaiken kaikkiaan olen aivan käsittämättömän ylpeä tästä neuleesta. Tuntuu ihmeelliseltä, että olen tosiaan neulonut sen itse, vieläpä ilman varsinaista ohjetta, ja että se on sopivan kokoinen! Se on 100-prosenttista babyalpakkaa ja juuri sopivan lämmin, ja kuten keskimmäisen kuvan hihoista näkyy, olen pitänyt sitä todella paljon. Lanka oli mukavaa neulottavaa, ja murrettu väri on minusta todella kaunis. Omituista tässä on oikeastaan vain se, että etsin edelleen joka kerta tätä päälle pukiessani käsilläni niskasta sitä kaupan neuleista löytyvää lappua, jotta tietäisin, kummin päin vedän neuleen päälle. Sanokaahan: tottuuko tähän ikinä vai pitäisikö sinne laittaa joku hämäyslappu, jotta en joka aamu joutuisi puoliunissani pähkäilemään, missä se lappu nyt taas on ja kumpi on etu- ja kumpi takapuoli?