I like my stitch markers simple. I started off with pieces of string tied into a loop. They worked fine until I was knitting a lace stole in a car on our holiday and noticed that the damn loops kept falling off and were pretty hard to locate on the car floor on a highway whilst giving directions to the driver and trying to keep the stitches from falling off the needles. We stopped at a hardware store and I got these (click on the pics for a better view):

Pidän yksinkertaisista silmukkamerkeistä. Käytin aluksi vain lenkiksi solmittuja langanpätkiä. Ne toimivat mainiosti, kunnes automatkalla pitsihuivia neuloessani huomasin, että niitä on pirun vaikea poimia auton lattialta moottiritiellä, kun samalla pitäisi lukea opasteita kuljettajalle ja varoa, etteivät silmukatkin putoa. Pysähdyimme rautakauppaan, ja ostin nämä (klikkaa kuvia isommaksi):

Regular jump rings. Perfect, except for the little gap. I thought it wouldn’t matter but it did - the lace yarn was so thin that it occasionally slipped through the gap and the marker changed place. Solution:

Ohuita metallirenkaita, joissa on pieni aukko. En tiedä, mitä nämä ovat suomeksi - jump rings englanniksi. Ne olisivat täydellisiä, ellei niissä olisi sitä aukkoa. Pitsilanka on niin ohutta, että se tulee siitä läpi. Ratkaisu:

Take some seed beads and glue them onto the gap! What a fabulous idea! Not mine, though - I saw it in Ravelry.

Otetaan pieniä helmiä ja liimataan niillä aukko piiloon! Loistava idis, joskaan ei omani - näin sen Ravelryssä.

Here are my new, improved stitch markers drying on some toothpicks…

Tässä uudet silmukkamerkkini ovat kuivumassa hammastikuilla…

…and this is how they look on a glove needle. Too bad these are too small for my current project. Does anyone know where I could get some jump rings in Finland? I asked for them in a couple of hardware stores and they had a hard time understanding what I meant. They kept asking me what I needed them for, but I don’t think “knitting cables” would have helped…

…ja tältä ne näyttävät sormikaspuikolla. Harmi kyllä nämä ovat liian pienet nykyiseen projektiini. Tietääkö kukaan, mistä jump ringejä saisi Suomesta ja mitä ne ylipäänsä ovat suomeksi? Kysyin niitä parista rautakaupasta, ja myyjät eivät oikein tajunneet, mitä tarkoitin. He kyselivät, mihin tarvitsen niitä, mutta “palmikkojen neulominen” tuskin oli se vastaus, jota he hakivat…

Life has been pretty hectic lately and housework has been seriously neglected. Although I like to think of myself as a fairly organised person, my study in particular was starting to resemble a jungle of books, paper, computer stuff, post-it notes, you name it, with various odd balls and hanks of yarn, patterns and general knitting stuff lying all over the place as well. It’s so easy to just close the door and hide the mess when someone comes over… On top of that, we’d never had time to properly organise the book shelf after the move. It covers one entire wall in my study up to the ceiling, and there were piles of books all over the floor as well. Countless were the times when I knocked a pile over when swinging around in my chair, starting a domino effect of falling book piles.

Anyway, one day when I’d been working late, my darling man had tidied up and organised everything in my study, put the books in place and cleared and cleaned both the floor and my desk. The room was miraculously clean, almost shining. I no longer have to wade to my computer on a narrow path between book piles or place my tea cup dangerously close to the keyboard simply because there’s no space for it anywhere else.

But what’s best, although all the surfaces had been cleared of all clutter, he’d left these on an otherwise plain shelf, just because they looked nice. As a design element and source of inspiration. Now, how sweet is that?

Elämä on ollut viime aikoina melkoisen hektistä, ja koti on jäänyt hunningolle. Erityisesti työhuoneeni, jonka oven saa niin kätevästi kiinni, kun tulee vieraita, alkoi muistuttaa kirja-, paperi- ja muistilappuviidakkoa, jossa kaiken lisäksi lojui erinäisiä lankoja, ohjeita ja yleistä neulontasälää siellä täällä. Kaiken lisäksi emme olleet muuton jälkeen edes ehtineet järjestää kirjahyllyä, joka täyttää työhuoneessa kokonaisen seinän lattiasta kattoon. Niinpä myös lattioilla oli kirjapinoja, joita onnistuin useasti kaatamaan, kun pyörähdin tuolissa ympäri turhan vauhdikkaasti. Dominoefektin ansiosta pinoja kaatui yleensä useita.

Joka tapauksessa tässä yhtenä iltana, kun tulin myöhään töistä, rakas mieheni oli siivonnut työhuoneeni ja järjestänyt kaiken paikoilleen. Kirjat olivat siististi paikoillaan hyllyssä, lattia täysin vapaa, työpöytä ja kaikki tasot siistejä, tavarat järjestyksessä ja kaikki pinnat putsattu. Huone oli suorastaan maagisen siisti. Tietokoneelle ei enää tarvitse taiteilla kirjapinojen välissä kulkevaa polkua pitkin, eikä teekuppi ole enää vaarassa kaatua näppikselle.

Parasta on kuitenkin se, että vaikka kaikki pinnat oli siistitty ja tyhjennetty, mies oli jättänyt nämä muuten tylsähkön valkoiselle hyllylle, ihan vain koristeeksi ja inspiraation lähteeksi. Kun ne olivat hänestä niin kauniita ja värikkäitä. Eikö olekin suloista?

Pattern: Firefighters Socks
Yarn: Koigu Premium Merino (KPM), 46 g
Needles: 3 mm rosewood glove dpns
Size: 32

I chose this pattern for the beautiful, nearly solid Koigu I had in my stash because I wanted something simple to bring out the beautiful colour. The name is fitting as the socks really are fire red! I also wanted something not too yarn-consuming since I only had one 50 gram skein, which, by the way, only weighed 46 grams. Which is not much for a pair of socks. These were knitted toe up, and as I knitted both socks at the same time, I managed to use up all the yarn.

I resized the pattern to fit my feet, so I only had 36 stitches on the foot & cuff. I also knitted the rib pattern on the foot as well, not just the ankle. The socks turned out beautiful, very soft and very warm. The yarn was lovely to work with - very JitterBug-like, but thinner. Soft as they were, the socks relaxed even more when I washed them and I don’t know if it’s the yarn or the stretchy pattern, but they could be a little smaller. I like my socks snug, and these are a bit loose. Nevertheless, I’ve been wearing them a lot. The colour is too yummy to resist!

Valitsin tämän ohjeen ihanalle lähes yksiväriselle Koigulleni, sillä halusin yksinkertaisen kuvion, joka toisi värin kauniisti esille. Sattumoisin ohjeen nimi oli osuva, sillä sukkien väri on kuin leimahtava liekki! Halusin myös ohjeen, joka ei syö tolkuttomasti lankaa, sillä minulla oli vain yksi 50 g:n vyyhti, joka sekin osoittautui vain 46 gramman painoiseksi. Se ei ole kovin paljon parille sukkia. Neuloin nämä kärjestä ylöspäin ja molemmat yhtä aikaa, joten sain maksimoitua langankulutuksen.

Pienensin ohjetta jaloilleni sopivaksi niin, että sukissa oli 36 silmukkaa. Toinen muutos oli se, että neuloin ribbiä myös jalkaterän päälle enkä ainoastaan nilkkaan. Sukista tuli ihanat, pehmoiset ja lämpimät. Lanka oli täyttä herkkua - kuin JitterBug, mutta ohuempaa. Vaikka sukat olivat jo pehmeät, ne rentoutuivat pesussa vielä lisää ja ovat sen takia nyt hieman liian löysät. Pidän napakoista sukista, jotka eivät lörpötä mistään kohdasta, ja nämä saisivat olla hieman pienemmät. Olen silti käyttänyt näitä tosi paljon. Ja väri on upea!

Pattern: Lady Eleanor Entrelac Stole
Yarn: Patons SWS (Soy Wool Stripes), Natural Earth, 6.5 balls = 520 g
Needles: Knit Picks Options Harmony 5 mm
Modifications: Less base triangles, more tiers, shorter fringe
Size: 36 x 200 cm without fringe

This was a lovely piece to knit. I enjoyed watching the colours change, and as the stole was getting bigger, I could wrap it around me and it would keep me warm.

I made some modifications to get the right size. I made this for my mother, who is also on the smaller side, so I didn’t want it to be too wide. Therefore I started with 5 base triangles instead of 7. I also made the stole a bit longer so it wouldn’t slide off her shoulders, and made the fringe quite a bit shorter and with fewer knots.

Tätä oli mukava neuloa. Pidin värien vaihtumisesta, ja kun stoola kasvoi pituutta, käärin sen hartioilleni lämmikkeeksi neuloessa.

Tein muutamia muutoksia saadakseni tästä oikean kokoisen. Tein tämän äidilleni, joka on myöskin pienikokoinen, joten tein 5 aloituskolmiota 7:n sijasta. Neuloin myös lisää pituutta, jotta stoola ei valahtaisi äitini hartioilta, ja tein hapsuista lyhyemmät ja solmin niihin vähemmän solmuja.

I especially like the fringe.

Pidän erityisesti hapsuista.

I considered leaving the shawl unblocked because I quite liked the bump effect, but finally decided to block it. On the photo above you can see how it looked before blocking…

Ajattelin ensin jättää stoolan pingottamatta, koska pidin sen möykkyisyydestä, mutta lopulta päädyin kuitenkin pingotukseen. Yläkuvassa on pintaa ennen pingotusta…

…and after.

…ja tässä sen jälkeen.

The colours were brilliant - beautiful, earthy shades that shifted gradually. I’d read some mixed reviews of the yarn, but to me it was just very soft and nice. I did use smaller needles than recommended, though, to get a tighter finish, and that probably helped with the fuzziness and pilling issues that some people have experienced. As this is a single ply yarn it was a bit splitty and it also had quite a bit of knots, but other than that we got along quite well.

Langassa oli upeat, maanläheiset värit, jotka vaihtuivat kauniisti liukumalla. Olin lukenut langasta ristiriitaisia arvioita, mutta minusta se oli mukavan pehmeää. Käytin suositusta pienempiä puikkoja saadakseni pinnasta tiiviimmän, ja se luultavasti hillitsi pörröisyyttä, jota jotkut ovat kokeneet. Yksisäikeisenä SWS halkeili jonkin verran ja solmujakin oli ihan riittämiin, mutta muuten meillä meni tämän langan kanssa ihan kivasti.

Pattern: Hedgerow Coat, Interweave Knits autumn 2007
Designer: Deborah Newton
Size: XS (modified from pattern)
Yarn: Knit Picks Wool of the Andes, Hollyberry, just over 13 balls = 650 g
Needles: Knit Picks Options Harmony, 4 mm

Finally, my first cardigan and the biggest piece of work I’ve done so far! The local knitters know that I worked on this for what seemed like ages. Mostly because I knitted most of it twice. And in fact, I finished it a month ago. It took us ages to get the photos taken because I didn’t quite know how to wear it and even longer for me to get round to blogging it, because… after all that work, the bloody thing is still too big.

Let me start from the beginning. I saw the pattern in the IK preview pics last summer and instantly knew it was for me. I bought the magazine solely for this pattern. Found a yarn that matched the one used in the pattern perfectly and bought 1 kg as instructed, although it seemed a bit much for the smallest size. But no, no alarm went off in my head at this stage.

Cast on, feeling giddy. Didn’t swatch. Who needs swatches when the yarn is a perfect match and the gauge is exactly the same as in the pattern? And if I knit the smallest size, it should be OK, shouldn’t it? Plus the pattern is loose and relaxed, so it doesn’t matter if it’s a bit big. Right?

Finished the back and thought it looked quite big. Never mind, went on to knit the fronts. Blocked each piece, waited for ages for them to dry and attached them with safety pins. Tried the thing on.

And lo; it was a tent. I’m not kidding. It was so big it fell off my shoulders. When I pulled the shoulders to where they should be, the back was sagging at the neck and back like a giant hood and the whole thing hung around me like… a tent. I didn’t even want to take any pictures of it; it was too depressing. There was no way around it. I had to frog everything.

So I frogged, skeined, soaked, straightened, dried and wound the yarns and started all over. I had to rework the pattern to make it 1-2 sizes smaller than the smallest size. I took about 10 cm off the length and at least the same off the sides, or more, and knitted the sleeves even smaller than that and a lot shorter.

Vihdoinkin, ensimmäinen villatakkini ja isoin neulomukseni tähän asti! Paikalliset neulojat voivat todistaa, että tämän neulomiseen meni pieni ikuisuus. Eikä vähiten siksi, että neuloin suurimman osan siitä kahteen kertaan. Sain tämän valmiiksikin jo kuukausi sitten, mutta emme saaneet aikaiseksi kuvata tätä, koska en oikein tiennyt, miten tämän saisi edustavasti puettua päälle. Bloggaamiseen meni sitten vieläkin kauemmin, sillä kaiken tämän työn jälkeen tuo pirun tekele on vieläkin liian iso.

Aloitetaan alusta. Näin tämän mallin syksyn IK:n mallikuvien ennakkokatselussa viime kesänä ja ihastuin siihen heti. Ostin lehden heti, kun se ilmestyi, ja ainoastaan tämän mallin takia. Löysin langan, joka täsmäsi ohjeen lankaan täydellisesti, ja ostin sitä kuuliaisesti kilon, vaikka se tuntui aika paljolta. Hälytyskellot eivät tässä vaiheessa soineet päässä ollenkaan.

Rupesin tyytyväisenä neulomaan. Ai mikä mallitilkku? Kuka tarvitsee mallitilkkua, kun lanka mätsää täydellisesti ja tiheyskin on täsmälleen oikea? Minähän teen tuon pienimmän koon, niin eikö sen pitäisi sopia? Ja kun tuo mallikin on tuollainen rento ja väljä, niin eihän se nyt haittaa, vaikka se olisi vähän reilun kokoinen. Vai mitä?

Neuloin takakappaleen. Se näytti aika isolta. Mutta ei siinä mitään, jatketaan samaan malliin. Neuloin etukappaleet, pingotin kaiken, odottelin kuivumista iät ja ajat ja kiinnitin hakaneuloilla yhteen. Menin peilin eteen ja vedin päälle.

Peilissä näkyi hetken aikaa teltta ja sen keskellä pieni pää, kunnes teltta putosi hartioilta. Oikeasti. Kun vedin sen hartioilta kohdalleen, niskaan ilmestyi huppu, joka lörpötti selkään asti, ja koko komeus leijui ympärilläni kuin… teltta. Otti kohtuullisen paljon päähän. Ei huvittanut edes ottaa kuvia todisteeksi.

Purkuun siis, langat vyyhdille, liotukseen, suoristukseen, kuivumaan ja uudelleen kerälle. Laskin ja viivoitin käteen, ohje uusiksi ja uusi aloitus. Pituudesta lähti 10 cm ja sivuista ainakin saman verran. Hihoja kavensin vielä enemmän ja lyhensin samoin.

Perhaps if I wrap it around me real tight, it won’t look that bad…

Ehkä jos kiedon sen ympärilleni näin, niin ehkei se sitten näytä niin isolta…

I knitted the collar and the cuffs as in the pattern, and those are precisely the things that bother me most. The collar is OK if I hold on to it, but if I let go, the cardigan barely stays on my shoulders. And the cuffs are… looong.

Neuloin kauluksen ja hihansuut ohjeen mukaan, ja juuri ne tässä eniten vaivaavat. Kaulus on ihan okei, jos siitä pitää kiinni, mutta kun päästää irti, takki valahtaa olkapäille. En ole sieltä skrodeimmasta päästä, eivätkä hartiani näemmä jaksa kantaa noin painavaa takkia. Ja nuo hihansuut nyt vain ovat suhteessa tosi pitkät.

Nevertheless, I like the cables and the design in general. I love the style and the yarn is beautiful. This would be my favourite cardigan if the size was right! It’s been finished for a month now and I haven’t worn it once; either I’ll have to redo some of it or give it to someone. I also liked knitting this and wouldn’t mind making another one - but with thinner yarn. The pattern cannot be modified any more without messing up the design.

Kaikesta huolimatta pidän tuosta kuviosta ja koko mallista. Se on aivan minun tyyliseni, ja värikin on täydellinen. Tämä olisi lempivillatakkini, jos se olisi sopiva! Se on nyt ollut valmiina kuukauden, enkä ole käyttänyt sitä kertaakaan, koska se tuntuu isolta ja tuntuu valahtavan vähän väliä niin, että sitä saa koko ajan nykiä paikalleen. Joko jotain täytyy taas purkaa ja pienentää tai sitten täytyy antaa se pois. Tämän neulominenkin oli ihan mukavaa - mallineule tuli tosiaan tutuksi! - ja saattaisin jopa tehdä joskus toisenkin, tosin ohuemmasta langasta sitten. Mallia ei voi enää kaventaa enempää rusikoimatta mallineuletta.

By the way, it’s now been about one year since I started knitting. I learned on the Internet, and the net is still an essential part of my knitting. It’s been a fun year - and who knew I’d still be knitting now, one year later? Knitting has brought me new friends, I’ve learned new things, discovered a whole new world with knitting blogs and Ravelry and developed a passion for yarns. While I normally tend to get excited about new things and then abandon them in 3 months, not once have I grown bored with knitting. It’s part of my daily life now, something that relaxes me when I’m stressed and something I miss when I’m busy. I never watch tv without knitting these days - what a waste of good knitting time that would be! And yarn and needles are something I definitely, definitely pack with me every time I travel!

Nyt on muuten kulunut suurin piirtein vuosi siitä, kun aloitin neulomisen. Opettelin netistä löytyvien ohjeiden avulla, ja netti on yhä oleellinen osa tätä harrastusta. Kuka olisi arvannut, että neulon vielä vuoden päästä? Tämä on ollut hauska vuosi. Olen saanut uusia ystäviä, oppinut uusia asioita, löytänyt neuleblogien ja Ravelryn avulla aivan uuden maailman ja tietysti kehittänyt melkoisen fiksaation noihin kalliimmanpuoleisiin lankoihin, uhh. Olen sitä tyyppiä, joka innostuu uusista asioista helposti mutta kyllästyy muutamassa kuukaudessa, mutta neulomiseen en ole kyllästynyt vuoden aikana vielä kertaakaan. Päinvastoin, siitä on tullut osa päivittäistä elämääni. Se rentouttaa, kun olen väsynyt, ja kaipaan sitä, kun olen kiireinen. En enää katso tv:tä neulomatta - kuka jättäisi noin hyvää neulomisaikaa käyttämättä? Ja lanka ja puikot kulkevat ehdottomasti mukanani matkoilla!

Many Finnish knitters are currently participating in a national yarn buying strike and stash reduction group effort, traditionally arranged each February. And the “lose 10% of both your stash and body weight” campaign only finished less than two months ago!

Am I in these campaigns? Eh, no. Me, I love yarn. And I looove buying yarn. Yarn is happiness! Stash is good! Granted, I may not have a huge stash yet, but trust me, I’m getting there. And so, let me introduce the latest arrivals to the flock:

Monet suomalaiset neulojat osallistuvat paraikaa lankahamstereihin. Ja 10 %:n projekti päättyi alle 2 kuukautta sitten!

Osallistuinko minä kumpaankaan näistä? Ööh, en. Minähän rakastan lankaa ja langan ostamista. Lanka on ihanaa! Lankavarasto on ihana asia! OK, varastoni ei ehkä ole vielä kovin suuri, mutta odottakaas vain.

Pitemmittä puheitta siis uusimmat tulokkaat:

Cherry Tree Hill sock yarn, 100% merino wool. Burgundy.

Cherry Tree Hillin sukkalankaa, 100-prosenttista merinoa. Väri Burgundy.

Koigu KPM.

Lorna’s Laces Shepherd Sock, Chocolate & Cranberry…

…and of course my favourite, Colinette JitterBug, in Morello Mash, one of the new Dali colours. A beautiful, beautiful colour.

…sekä tietysti suosikkiani Colinetten JitterBugia. Väri on nimeltään Morello Mash ja kuuluu Colinetten uusiin Dali-väreihin. Todella kaunis väri!

This, on the other hand, is something new. It’s Dream In Color Smooshy, 100% superfine Australian merino wool. The colours were so fabulous that I had a hard time deciding which one I liked best, so I took the three ones I liked best. Make sense? I’m glad I did, because the colours differ quite a lot from the pics on the manufacturer’s website. From the top: Chocolate Kiss, Gothic Rose and In Vino Veritas. I’m keeping the Gothic Rose one and have already bought more of it, enough for a sweater. This is sock yarn, but the skeins are huge and the yardage is really good: 450 yards per 100 grams. I’ve already sold the bottom one. Chocolate Kiss is still up for grabs. Any takers? Feel free to contact me on my e-mail or by leaving a comment.

ETA: Gone!

Tämä sen sijaan oli uusi tuttavuus. Lanka on Dream In Colorin Smooshyä, 100-prosenttista australialaista merinovillaa. Värit olivat niin upeita, etten osannut päättää, mistä pidin eniten. Niinpä tilasin kolmea parasta väriä! Värit ovat itse asiassa luonnossa aika erilaisia kuin valmistajan nettisivun kuvissa, joten kokeilu kannatti, varsinkin kun ylimääräiset voi aina myydä. Värit ovat ylhäältä lukien Chocolate Kiss, Gothic Rose ja In Vino Veritas. Pidin eniten Gothic Rosesta, joten ostin sitä jo lisää villapaidallisen verran. Lanka on sukkalankaa, mutta vyyhdit ovat todella muhkeita ja metrejäkin on 100 grammassa noin 415. In Vino Veritas löysi jo uuden kodin, mutta Chocolate Kiss on yhä vapaana. Jos olet kiinnostunut, lähetä meiliä tai jätä kommentti tähän postaukseen.

Edit: Meni jo!

On we go. Noro Silk Garden Lite, colourway 2013.

Eteenpäin. Noro Silk Garden Litea, väri 2013.

These I got mainly because they’re cashmere and… they were a bargain! The black ones are 100% cashmere (colourway 622) and the pale pink one is 50% cashmere and 50% silk (colourway 502). They’re both lace weight and let me just say… they’re incredibly, incredibly soft. Once I picked them up from the parcel it was hard to put them down! From Yubina.

Nämä ostin lähinnä siksi, että ne olivat kashmiria… eivätkä maksaneet paljon mitään! Mustat ovat 100-prosenttista kashmiria (väri 622), ja hennon vaaleanpunaisessa on puolet kashmiria ja puolet silkkiä (väri 502). Molemmat ovat pitsilankaa ja aivan käsittämättömän pehmeitä. Oikeasti niin pehmeitä, että kun ne kerran poimi paketista, niitä ei olisi millään malttanut laskea käsistään! Yubinasta.

A couple of years ago I got addicted to running, having hated it all my life. How did that happen? I bought myself a good pair of running shoes, gave it a try and realised how effective it is. I used to run with my heart rate monitor and iPod, but recently we both bought iPod Nanos. I got mine mostly for running, since the huge old iPod was quite heavy. Our new iPod Nanos are sleek, super light and red. And what’s best, we got ourselves some new running gadgets - Nike + iPod!

Innostuin pari vuotta sitten kokeilemaan lenkkeilyä. Olin aina inhonnut juoksemista, mutta yllättäen jäinkin nopeasti koukkuun. Miten siinä näin pääsi käymään? Ostin kunnon lenkkarit, kävin koelenkillä ja huomasin, miten tehokasta juokseminen on. Juoksin ennen sykemittarin ja iPodin kanssa, mutta ostimme hiljattain molemmat iPod Nanot. Minä ostin omani lähinnä juoksemista varten, sillä vanha iPod oli siihen melko painava, mutta pidän siitä muuten edelleen, sillä siihen mahtuu paljon enemmän musiikkia kuin 8 gigan Nanoon. Nano taas on kapea, kevyt ja punainen ja siksi houkutteleva! Ja mikä parasta, nyt pystyimme hankkimaan myös Nike + iPod -setin, joka sopii vain Nanoon.

The kit includes a sensor that goes in the shoe and communicates with the Nano, and later the computer, about the running statistics: distance, speed, calories burnt, etc. The only problem was that the sensor is only compatible with Nike shoes that have a little compartment for it, and no way was I going to give up my trusty Asics, nor did I feel like carving a hole in them. But lo, inventive runners have come up with several ways of using the sensor in non-Nike shoes. These include all kinds of devices that allow the sensor to be attached to the laces. What would a knitter do? Knit a pouch for the sensor!

Settiin kuuluu sensori, joka on yhteydessä Nanoon ja myöhemmin tietokoneeseen ja tallentaa lenkin tilastot: matkan, nopeuden, kulutetut kalorit jne. Ainoa ongelma oli se, että sensori sopii vain Niken lenkkareihin, joissa on sitä varten sopiva kolo. Ja minähän en suostunut Asicseistani luopumaan, saati kaivertamaan niihin kuoppaa. Onneksi kekseliäät juoksijat ovat keksineet yhtä jos toistakin tapaa kiinnittää lähetin lenkkarin nauhoihin. Mitäpä tekee neuloja? Tietenkin neuloo lähettimelle kotelon!

Essentially, it’s just like the toe of a sock that’s closed up at both ends. The sensor really is very small. Just compare the finished products with a mouse:

Kotelo on ikään kuin sukan kärki, joka on sitten suljettu toisestakin päästä. Sensori on todellakin pieni. Tässä molempien sensorit uusissa vaatteissaan hiiren vieressä:

And here they are in action:

Ja tältä ne näyttävät lenkkareissa:

Pattern: Nike + iPod Shoe Hack
Yarn: Garnstudio Muskat, black (his) and silver (mine), about 1 g each
Needles: 3.5 mm bamboo dpns

The pouch is nearly invisible on the black shoe. But as you probably guessed, these are not my man’s running shoes; he likes to wear regular gym shoes when running at the gym. So I’ll be making a new pouch for him when the outdoor running season starts in the spring, to match his Asics running shoes. Luckily, this was a fun little project and it only took me about 20 minutes to knit each pouch. My thanks to Zeska for lending me her scrap yarns!

Sensori ei pahemmin näy varsinkaan mustasta lenkkarista. Tosin, kuten varmaan huomasittekin, nämä eivät ole mieheni juoksulenkkarit; hän käyttää salilla juostessaan mieluummin tavallisia lenkkareita. Teen siis uuden kotelon Asicseihin kiinnitettäväksi keväämmällä, kun sää sallii juoksemisen ulkona. Onneksi nämä olivat mukavia pikku projekteja: yhden kotelon tekemiseen meni aikaa vain parikymmentä minuuttia. Kiitokset Zeskalle jämälankojen lainasta!

I’ve recently completed my first made-to-order project! Not for a paying customer but my mother, who bought the yarn and asked me to knit a scarf for her. I got to choose the design. I knew My So Called Scarf looks good in variegated yarn, so I cast on just to see how it looks in yarn where the colour changes gradually. The more I knitted, the more I liked it, so I decided to stick to the pattern.

Tein viime viikolla ensimmäisen tilaustyöni. En tosin maksavalle asiakkaalle vaan äidilleni, joka osti langat ja pyysi niistä huivia. Mallin sain valita itse. Ajattelin ensin vain kokeilla, miltä My So Called Scarf näyttäisi liukuvärjätyssä langassa. Mitä pidemmälle neuloin, sitä paremmalta se näytti, joten jatkoin samalla mallilla.

Pattern: My So Called Scarf
Yarn: Pirtin Kehräämön hahtuvalanka, 100% wool, shade 728, 252 g
Needles: Knit Picks Options Harmony 6 mm
Finished size: 17 x 168 cm

I cast on 28 stitches, used two skeins of yarn and got just the right size. It’s rather wide for a “wind around your neck and tie up” kind of scarf, but we both like our scarves wide enough to allow us to pull them up to protect our faces from the harsh winter wind.

Loin 28 silmukkaa ja käytin kaksi vyyhtiä lankaa, ja huivista tuli juuri sopivan kokoinen. Se on melko leveä kaulan ympäri kieputettavaksi huiviksi, mutta pidämme molemmat siitä, että huivin saa nostettua myös kasvojen suojaksi viimaa vastaan.

The yarn itself was quite interesting. It’s bulky Finnish wool, four strands of unspun loosely plied together. There’s no twist at all but it’s still clearly yarn, not unspun, and it’s very strong. The finished scarf is softer than it may look and surprisingly stretchy.

Lanka oli aika mielenkiintoista. Se on paksua ja tehty hahtuvasta. Siinä ei ole yhtään kierrettä, mutta se on silti selvästi lankaa eikä hahtuvaa. Se tuntui myös vahvalta ja kesti hyvin neulomista. Huivista tuli pehmeähkö eikä lainkaan niin peltinen kuin kuvasta saattaisi päätellä. Se on myös yllättävän joustava.

And I still like this pattern.

Pidän mallineuleesta edelleen.

As the year is coming to its end, it’s time to blog about the last yarns acquired this year. Without further ado:

Kun vuosi alkaa olla lopuillaan, on hyvä hetki esitellä loppuvuoden lankahankinnat. Suoraan asiaan siis:

Colinette Mohair, colourway Fire. Christmas present at the local knitters’ Christmas party. The colour is just delicious!

Tämä on Colinetten Mohairia, upea väri Fire. Pikkujoululahja. Tämä oli sokkolahja, mutta väri osui kertakaikkisen nappiin!

Knit Picks Gloss, colourway Dusk. Lovely, soft merino & silk yarn. Enough for a sweater. The picture doesn’t do the colour justice - it’s a beautiful, nighttime sky type of blue.

Knit Picksin Glossia, sävy Dusk. Villapaidallisen verran ihanan pehmeää merinovillaa ja silkkiä. Kuva ei tee värille oikeutta - se on todella kaunis yötaivaan sininen.

I also went yarn shopping in Tallinn. It’s a fantastic place to buy yarns - look what I got!

Tallinnassakin tuli käytyä lankaostoksilla:

TitanWool Merinos Extra, 100% merino wool, in two different shades of brown. I have some of this already and thought I might see if it could be used for a sweater, triple stranded, combining different shades of brown.

TitanWoolin Merinos Extraa kahdessa eri ruskean sävyssä. Olen ostanut tätä aiemminkin ja ajattelin kokeilla, saisiko siitä kolminkertaisena neulottuna villapaidan. Lanka on 100-prosenttista merinovillaa.

More brown merino wool! This is TitanWool Winner, also something I’ve used before, in a lovely chocolate brown colour. Again 100% merino wool and enough for a sweater.

Lisää ruskeaa merinovillaa! Tämä on TitanWoolin Winneriä, jota olen käyttänyt aiemminkin. Väri on todella syötävä suklaanruskea. Tämäkin on 100-prosenttista merinovillaa. Mukaan lähti villapaidallisen verran.

Then the real jackpot:

Sitten todellinen jättipotti:

A heap of ultimate Italian luxury yarn - merino wool, silk and cashmere! I saw this at a distance and could barely hold myself back at the sight of this - I could have grabbed it all! Unfortunately (or luckily) this shop only accepts cash and I run out of currency as soon as I started heaping this in my shopping cart. The colours were beautiful, but as you can see I resorted to my usual favourites red and black. What can you do? And besides, my knitting friends have assured me there’s no limit to how many red or black knitted sweaters or cardigans one can have…

Tässä on todellista luksuslankaa - merinoa, silkkiä ja kashmiria! Näin tämän jo jonkin matkan päästä ja pysyin tuskin nahoissani, kun näin tätä laarikaupalla ihanissa väreissä. Olisin voinut ottaa ne kaikki! Pahaksi (tai ehkäpä sittenkin hyväksi) onneksi tämä kauppa hyväksyy vain käteistä, joten rahat loppuivatkin sitten alta aikayksikön, kun rupesin näitä latomaan kärryyni. Kun kaikkia värejä ei voinut ottaa, niin otin sitten taas vakiovärejäni punaista ja mustaa. Minkäs teet? Onneksi kanssaneulojat ovat vakuuttaneet minulle, että ihmisellä ei voi olla liikaa neulepuseroita ja -takkeja, vaikka ne kaikki olisivatkin punaisia tai mustia.

That wasn’t all of it - I bought loads. 30 balls in all. Whoaa!

Tätä on siis paljon. Yhteensä 30 kerää. Nam.

And finally, a bag of black (again) sweater wool, superwash, 100% pure new wool. This is Nordic from Filatura Cervinia. It was cheap, black, pure wool and superwash - so I grabbed it.

Viimeisenä Tallinnan-ostoksena nappasin mukaan pussillisen villapaitalankaa, Filatura Cervinian Nordicia. Se oli halpaa, mustaa, täyttä villaa ja vieläpä konepestävää, joten miksipä ei?

More black wool, this time from Finland. This is from Pirtin Kehräämö, a local manufacturer. This is thick, undyed black wool, 100% wool from black sheep. Somehow I love the thought that this yarn is the colour of the sheep it came from, nothing artificial. A Christmas present.

Lisää mustaa villaa, Pirtin Kehräämön hahtuvalankaa. Väri on luonnonmusta, mustan lampaan villaa. On jotenkin ihana ajatus, että villa on oikeasti lampaan väristä. Tämän sain joululahjaksi.

And finally, a second Christmas arrived in our household with this parcel from the US. It’s Patons SWS, 70% wool and 30% soy, in the fantastic Natural Earth colourway. Just look at those colours! As far as I know this yarn is not available in Europe, so it was a real treat to get this.

Meillä koettiin toinen joulu, kun tämä paketti saapui välipäivinä USA:sta. Lanka on Patonsin SWS:ää, 70 % villaa ja 30 % soijaa, ja väri on upea Natural Earth. Tätä ei tietääkseni saa Euroopasta, joten tämä oli todellista herkkua.

I know have more than enough to knit from next year as well, so… All the best for the coming year, happy knitting, and thanks for reading my blog this year!

Nyt on sitten lankaa ensi vuodenkin tarpeisiin, ainakin vähäksi aikaa. Onnellista uutta vuotta, paljon mukavia neulomishetkiä ja kiitos, että pistäydyitte blogissani tänä vuonna!

She is finally…

…knitting sweaters!

Project: Turtleneck Tunic
Pattern: My own
Yarn: Knit Picks Andean Treasure, Embers Heather, 11 balls (550 g)
Needles: Knit Picks Harmony 3.25 mm circular & Addi Lace 3.25 mm circular

This was probably the simplest thing I’ve knitted for a while. As such it was a perfect project to be knitted in the middle of the moving & renovating hassle: no need to count rows or stitches, knit a few rows at a time when you find a spare moment, put down for a couple of weeks and just pick up from where you left when you find another spare moment.

Kyllä vain, ryhdyin vihdoin neulomaan villapaitoja! Tämä oli yksinkertaisin neuleprojektini aikoihin - eipä tarvinnut pahemmin laskea silmukoita eikä kerroksia. Tämä olikin täydellinen neule muutto- ja remonttihässäkän keskelle: neuloin tätä pienissä pätkissä aina muutaman kerroksen kerrallaan, kun oli hetki aikaa, saatoin laskea käsistäni pariksi viikoksikin, ja kun taas oli aikaa, nappasin neuleen käsiini ja jatkoin sitä sen kummemmin miettimättä.

I had no pattern for this tunic as such. I modelled it after an old sweater that I like but that’s too shabby now to be worn in public. Since I’ve mostly been knitting accessories so far, I read about the basic anatomy of a sweater and took some basic measurements from Ann Budd’s brilliant book The Knitter’s Handy Book of Sweater Patterns. Every now and then I tried the thing on, and that was more or less it.

En tehnyt tätä varsinaisesti minkään ohjeen mukaan, vaan käytin mallina vanhaa lempivillapaitaa, joka on jo sen verran kulahtanut, ettei sitä enää kehtaa hirveästi ihmisten ilmoilla pitää. Koska olen tähän asti neulonut lähinnä huiveja ja sukkia, tutustuin villapaidan perusanatomiaan ja otin muutamia alustavia mittoja Ann Buddin loistavasta kirjasta The Knitter’s Handy Book of Sweater Patterns. Välillä sovitin, ja se oli suurin piirtein siinä.

I like simple sweaters and didn’t want anything fancy in this one. It’s all stocking stitch, with fitted sleeves and a small turtleneck. I love the fitted sleeves - and I love this sweater! I finished knitting it about 3 weeks ago, then it took a while to block and dry and another while for me to sew it together and weave in the ends - and even longer to find a moment to take the pics. I knitted the entire thing on circs as I don’t particularly like purling and it didn’t make much sense anyway to knit the front and back separately. And now that I know how long it took me just to attach the sleeves to the body, I’m really happy I didn’t have to sew the sides as well!

Pidän yksinkertaisista neuleista, vaikka niitä olisikin tylsempi neuloa. En halunnut tähänkään mitään ylimääräistä. Neule on pelkkää sileää, ja siinä on istutetut hihat ja pieni poolokaulus. Pidän erityisesti noista istutetuista hihoista, sillä ne tosiaan istuvat. Neuleesta tuli muutenkin todella mieleinen.

Sain tämän neulottua ehkä kolmisen viikkoa sitten, mutta pingotus ja kuivuminen kesti aikansa, samoin koko homman kasaaminen, valokuvaamisesta puhumattakaan. Neuloin kaiken mahdollisen pyörönä, koska en erityisemmin pidä nurjan neulomisesta eikä etu- ja takakappaleen neulominen erikseen ja hihan neulominen edestakaisin tuntunut muutenkaan erityisen järkevältä. Kun ryhdyin kiinnittämään hihoja, olin todella iloinen, ettei minun tarvinnut ommella sivusaumojakin. Kyllä siinä hetki vierähti aloittelijalta!

All in all I’m inexplicably proud of this sweater. I can’t believe I’ve knitted it all by myself, with no real pattern even, and that it fits! It’s 100% baby alpaca and warm - just the way I like it - and as you can see from the creases on the sleeves in pic 2, I’ve been wearing it a lot. The yarn was nice to knit, and the colourway is truly beautiful. The weirdest thing, though, is that I still can’t get over the fact that there’s no label on the neck. Every time I put the sweater on I instinctively run my fingers around the inside of the neck to find out which way to put it on. Fellow knitters, please tell me: do you actually get used to this, or should I sew something in there just to keep me from wondering in the early morning darkness, even if it’s just for a split second, where the heck is that label and which way shall I put this on?

Kaiken kaikkiaan olen aivan käsittämättömän ylpeä tästä neuleesta. Tuntuu ihmeelliseltä, että olen tosiaan neulonut sen itse, vieläpä ilman varsinaista ohjetta, ja että se on sopivan kokoinen! Se on 100-prosenttista babyalpakkaa ja juuri sopivan lämmin, ja kuten keskimmäisen kuvan hihoista näkyy, olen pitänyt sitä todella paljon. Lanka oli mukavaa neulottavaa, ja murrettu väri on minusta todella kaunis. Omituista tässä on oikeastaan vain se, että etsin edelleen joka kerta tätä päälle pukiessani käsilläni niskasta sitä kaupan neuleista löytyvää lappua, jotta tietäisin, kummin päin vedän neuleen päälle. Sanokaahan: tottuuko tähän ikinä vai pitäisikö sinne laittaa joku hämäyslappu, jotta en joka aamu joutuisi puoliunissani pähkäilemään, missä se lappu nyt taas on ja kumpi on etu- ja kumpi takapuoli?