Icarus

Pattern: Icarus Shawl, Interweave Knits Summer 2006
Yarn: Handmaiden Fine Yarn Sea Silk (70 % silk, 30 % sea cell), Ebony, 158 g
Needles: 3 mm
Size: XS (modified from pattern)

I love it. I love the design, I love the yarn, I love the finished shawl. I love everything about it! I love it that I can wear it in the summer…

…and winter alike.

It’s lightweight…

…it’s stylish…

…and it goes with my other coat, too:

The pattern comes in three sizes: small, regular and large. I’m a lot shorter than the average woman, so I made mine one repeat smaller than the small – hence, extra small. The size is just right for me – it comes down to my hips if I let the triangle hang down my back, but I prefer to wear it on my shoulder. I must say I never really “got” triangular shawls before this one and didn’t think I’d be able to wear them. Boy, was I wrong: I’ve been wearing this almost non-stop since I finished it last summer. It goes with everything, it’s saved me many times in over-airconditioned restaurants, and the colour is fantastic. A friend of mine calls this colourway mentally black, i.e. black without being black. Since I tend to dress in black and nothing but black, it goes with everything and brings a bit of variation and colour to my everyday look.

The colour is most true in the last pic; the summer pics were taken on a very bright & sunny day, and we had a bit of trouble getting any winter pics done since daylight on these latitudes is so scarce these days. Not that it’s very wintery yet, mostly just dark and rainy; challenging time for taking photos, nevertheless. We caught the last rays of the setting sun on the balcony, hence the mellow glow and distorted colours in the winter pics. The actual colour is a gorgeous blend of steel grey and milk chocolate brown.

The pattern was nice, easy and fast to knit. I like the non-laciness of it, it makes it very versatile. I daresay this will not be my last Icarus.

As for the yarn itself – sheer love again. A true pleasure to knit, from beginning to end. It’s soft, silky, shiny and incredibly beautiful, the kind of yarn that would make even the simplest of designs something special. As soon as I’d finished blocking this in the middle of the night I went online and bought some more, despite the fact that I already had some in my stash. I don’t care – this is one of my “must have more” yarns.

Catching up

Time to revive the good ol’ blog! I did some sooper seekrit test knitting last spring and summer, and since I knew I wouldn’t be able to show any of it until the patterns are published, I started to hold off blogging about my own projects, thinking I’d pop them in the blog at appropriate intervals to eliminate long gaps caused by test knitting. Yeah, bad idea.

So, what have I been doing these past months? Let’s see. I have…

…been learning how to spin…

…developed new yarn addictions…

(Yes, that’s all Wollmeise. Yes, I’m aware that things may have been getting somewhat out of hand.)

…spent a fabulous weekend filled with laughter, knitting, yarn shopping, workshops, chocolate, cakes, wine, making new friends and staying up late at the first ever Finnish knitting retreat…

…hired an entire tram for 2 hrs with fellow knitaholics for a private tour around the city, simply for the purpose of knitting and getting together…

…and been to a couple of wool fests and craft fairs. Isn’t that just the cutest alpaca llama, whatever… you’ve ever seen? <3

Anyway, on to the FOs: here’s something I made last spring but never got to wear before the weather turned too warm. I’ve been wearing them now and they’re great!

Pattern: Kierre
Designer: Niina Hakkarainen
Yarn: Garnstudio Drops Alpaca, colourway 3620, 65 g, yarn held double throughout
Needles: I seem to have left that part out of my notes, but I’d say 3.5 mm is a fair enough guess.

I knitted the pattern as written with a couple of minor changes (narrower thumb, no increases in the wrist) as I wanted to wear these with my regular winter gloves rather than on bare hands. The size is just right to be worn with winter gloves. I like these a lot, and they do make a difference now that the weather’s turning chilly again.

Here’s how they look with my winter wardrobe. (Or, a shot of me trying to button my coat with my thickest gloves on. D’oh.)

I also got a nice little something from San a long time ago.

Thank you San, you’re a true friend!

I shall pass this on to Hanna, Meeri, Niina, Verano, Villasatu and Zeska, just because. :-) Thank you friends, you’re the best!

Double double mittens

I have a new love and it’s called Drops Alpaca! It was so smooth and buttery soft to knit that every stitch was pure, simple enjoyment. Must have more Drops Alpaca!

Anyway, here’s what I made:

Minulla on uusi rakkaus, ja sen nimi on Drops Alpaca. Se oli niin pehmeää ja sileää, että jokainen silmukka oli silkkaa nautintoa. Tätä lisää!

Ja tällaiset siitä syntyi:

Yarn: Drops Alpaca, shades 8903 & 3620, 50 g each, yarn held double throughout
Needles: 3.5 mm
Size: To fit a small child (or a petite adult woman’s ridiculously small hands)

I was inspired by Villapeikko’s beautiful mittens – like her, my hands are always cold. Alpaca, one of the warmest fibres, double stranded and lined with another pair of double stranded alpaca mittens – now that can’t possibly go wrong, can it?

Villapeikko knitted hers for her 8-year-old daughter, and since my hands usually match those of an 8-year-old, I started with her project notes. The resulting mittens were turning out big enough to be worn over my regular winter gloves, so I went down in needle size, checked the tension and turned to The Knitter’s Handy Book of Patterns – and would you believe, I knitted these in what is described as a 2-4-year old’s size in the book (CO 28)! Now I know my hands are not that small, but hey – the mittens fit perfectly!

I made some modifications later on – I shaped the top differently and made decreases in the thumb ’cause it seemed to fit better that way, and Villapeikko’s notes were useful there, so in the end the pattern was a mix of the book, Villapeikko’s instructions and some that I made up as I went along.

The idea is that you can wear these either way, with either the black or the red side on top.

Inspis näihin tuli Villapeikon ihanista lapasista – minunkin käteni palelevat jatkuvasti. Alpakka on yksi lämpimimmistä kuiduista, ja kun sen neuloo kaksinkertaisena ja tekee alle toiset kaksinkertaisella langalla neulotut lapaset, niin jo luulisi lämmittävän.

Villapeikko neuloi omansa 8-vuotiaalle tyttärelleen, ja koska käteni vastaa yleensä 8-vuotiaan käden kokoa, lähdin samoilla ohjeilla liikkeelle. Tuloksena oli kuitenkin lapanen, joka mahtui normaalin talvihanskani päälle, joten vaihdoin reilusti pienempiin puikkoihin, käännyin The Knitter’s Handy Book of Patternsin puoleen ja valitsin silmukkamäärän tiheyden perusteella. Uskokaa tai älkää, tein nämä kirjan mukaan 2-4-vuotiaan koolla (28 s). Käteni eivät todellakaan ole saman kokoiset kuin sen ikäisellä lapsella, mutta lapaset istuvat täydellisesti!

Poikkesin myöhemmin ohjeista jonkin verran – tein kärkikavennukset eri tavalla ja kavensin myös peukaloa, koska se tuntui istuvan paremmin niin. Näissä Villapeikon muistiinpanoista oli apua. Lopullinen ohje oli siis sekoitus kirjaa, Villapeikon muistiinpanoja ja omia sävellyksiä.

Näitä voi siis käyttää kummin päin tahansa, joko musta tai punainen puoli päällä.

Hey, these were my first mittens! I wore them on our winter holiday in Lapland where it was cold and the double double alpaca really did the trick. Many thanks to Villapeikko for the idea and inspiration!

Nämä olivat ensimmäiset lapaseni! Käytin näitä talvilomalla Lapissa, jossa oli kylmä, ja tupla-tupla-alpakka tosiaan toimi. Monet kiitokset Villapeikolle ideasta ja inspiraatiosta!

Cabled hats

I seem to be getting more and more behind on my blogging, so much so that I’m starting to forget project details. So, without further rambling, a couple of hats from the winter & spring:

Alan jäädä bloggauksessa jälkeen, jopa siinä määrin, että alan unohtaa projektien yksityiskohtia. Pidemmittä jorinoitta siis muutama hattu talvelta ja keväältä:

Pattern: Myssy (Honestly! That’s what it’s called in the book. For the non-Finnish speakers, that’s just Finnish for ‘hat’.), Maskeball i strikking og hekling (Leikkiä langoilla)
Yarn: Gjestal Naturgarn No. 1 (100% wool), shade 727, 78 g
Needles: Now here’s where the time that’s elapsed between the knitting and the blogging starts to show. The ball band calls for 6.5 mm and my Rav needle chart tells me I have that size circ so… shall we say 6.5 mm? Pretty big anyway.
Size: Very small (modified from pattern)
Modifications: Size, plus left out the neck flap & nipple

This was a project that seemed to call my name as soon as I saw it in the book. (Thinking back, that gorgeous cabled coat it was pictured with probably had something to do with it…) I’m not good at wearing hats, never have been – combine that with the latitude I live at and you’ll know it’s not the smartest thing to do, even with the climate change. I just look stupid in hats, period. Plus they’re always too big so I can never find anything that fits (not that I’d buy a ready-made hat now that I can knit one myself). My head is so small that I even had to get my student cap by special order – and it was still too big, so we had to stuff the inside band with extra filling. Needless to say I looked stupid in the stupid thing and still refuse to wear it. For those unfamiliar with Finnish labour day celebrations, it’s a tradition to wear student caps every year on labour day & labour day eve (which by the way, since I’m writing this past midnight, is today! Happy labour day!) regardless of whether you’re a student now or were one 50 years ago. Which means that if you happen to visit Finland on April 30 or May 1, especially in a university town, you’ll see people in white caps everywhere. (Let’s not mention everything else that goes with the celebrations…)

That was a long digression, sorry about that; what I meant to say was that since it would make sense to cover your head in the coldest days of winter, I’m always sort of on the lookout for Hats That I Might Possibly Be Able To Wear Without Looking Stupid. And this was one if I ever saw one!

But. Have I ever worn it? Nope. Will I ever wear it? Most likely… nope. My man said the minute I showed the picture to him, “You’ll never wear that.” And he was right. So it’s been buried in the closet, well hidden behind a mountain of warm scarves and massive shawls that I wrap around my head in lieu of hats, waiting for next winter when I’m another year older and possibly a smudge wiser and may give it a second chance.

Tämä pipo tuntui kutsuvan minua kiihkeästi siitä hetkestä asti, kun näin sen kirjan sivuilla. (Näin jälkikäteen ajatellen se ihana palmikkotakki, jonka kanssa se oli kuvattu, saattoi vaikuttaa asiaan jonkin verran…) Olen huono pitämään pipoja – olen aina ollut (lue: en käytä pipoa koskaan). Näillä leveysasteilla olisi kuitenkin ihan hyvä idea peittää päänsä ainakin kylmimpinä talvipäivinä. Mutta… näytän tyhmältä pipoissa. Lisäksi kaikki hatut ovat minulle aina liian isoja. Pääni on sen verran pieni, että kaupoista ei löydy sopivaa, enkä kyllä nyt neulomaan opeteltuani kaupan pipoa ostaisikaan. Ylioppilaslakkikin piti muinoin tilata erikoistilauksena, ja se oli silti liian iso. Juhlien alla sitten tungettiin hikinauhaan täytettä, jotta lakki pysyisi päässä edes kuvausten ajan. Näytin tietysti tyhmältä. Enkä tosiaan kaiva lakkia esiin joka vappu ja lähde se päässä baanalle! (Myöskään tänään. Hauskaa vappua!)

Olipa pitkä sivujuonne, pahoittelut. Tarkoitus oli sanoa, että koska olen jo siihen ikään päässyt, että tiedän itsekin, että pääkoppaa olisi hyvä suojella kylmältä muullakin kuin jättihuivilla, tutkailen pipo-ohjeita alituiseen sillä silmällä. Ja tämä tipahti välittömästi kategoriaan “pipo, jota jopa saattaisin pystyä pitämään näyttämättä tyhmältä”.

Siltikin. Olenko käyttänyt tätä? En. Aionko käyttää? Todennäköisesti en. Mies sanoi heti, kun näytin kirjan kuvaa hänelle: “Sä et tuu ikinä käyttämään tota.” Oikeassa oli. Niinpä pipo on ollut haudattuna komerossa huivivuoren takana visusti katseilta piilossa odottamassa ensi talvea, jolloin taas vuotta vanhempi ja hyvässä lykyssä hitusen viisaampi neuloja saattaa kaivaa sen esiin ja miettiä asiaa uudestaan.

Pattern: Lina
Yarn: Novita Cloud (65% wool, 35% bamboo), shade 536, 75 g
Needles: 3.5 mm circular
Size: One size
Modifications: None

Now this is another story. My MIL asked for a hat to go with her entrelac scarf. This pattern was so enjoyable to knit that I think I’ll make another one for myself! No wonder the pattern’s been so popular – not only is it a beautiful design, there was also something very addictive about knitting it. I loved the cabling technique! And what surprised me most was that it even fits my head although I didn’t modify the pattern at all. It’s just a bit too tall for me – I’ve pulled it down a bit too deep in the picture to prevent the top from sticking out – but it’s perfect for my MIL who’s also petite.

This was the first time I used Novita yarn, which is a bit of a miracle since it’s the most widely available yarn brand in Finland. So far so good – Cloud was soft and nice to knit. There’s a nice silky sheen to it and it was a perfect match for this pattern. And not a single knot in the 1.5 balls that I used!

Tämä pipo olikin sitten toinen juttu. Anoppi pyysi pipoa, joka sopisi Noro-huivin väreihin. Tätä oli niin ihana neuloa, että saatanpa vielä tehdä itsellenikin tällaisen! En yhtään ihmettele, että ohje on ollut niin suosittu. Paitsi että malli on kaunis, sen neulomisessa oli jotain koukuttavaa. Ehkä se oli se tapa neuloa palmikonkierrot, en tiedä. Joka tapauksessa tykkäsin! Ja hämmästyttävintä oli, että piposta tuli leveyssuunnassa myös itselleni sopiva, vaikka en muokannut ohjetta lainkaan. Ainoastaan korkeussuunnassa pitäisi jättää yksi toisto pois. Pipo on kuvassa vedetty hieman liian syvälle päähän, jotta se ei pussittaisi kärjestä. Anopille, joka myös on pienikokoinen, pipo oli onneksi juuri passeli.

Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun käytin Novitan lankaa. Melkoinen saavutus! Cloudista ei ainakaan ole valittamista, päinvastoin: lanka oli pehmeää ja mukavaa neuloa. Langassa on kauniin hento silkkinen kiilto, ja se sopi tähän ohjeeseen hyvin. Eikä 1,5 kerässä tullut vastaan solmun solmua.

Noro Craze, Vol. 2

Pattern: Lady Eleanor Entrelac Stole, Scarf Style
Yarn: Noro Silk Garden Lite, #2013, 4 balls = 200 g
Needles: 4.5 mm
Modifications: 4 base triangles = 32 s
Size: 28 x 187 cm without fringe

My second Lady Eleanor, this time more of a scarf than stole. This was a gift for my SO’s mother – I immediately thought of her when I saw these colours and bought the yarn with her in mind. I was originally going to make something else, but this pattern just seems to be made for Noro.

She has been wearing it a lot and, says it’s nice and warm and that she receives a lot of compliments for it. She also noticed that people pay attention to it on the street – I got the same feeling with my first Clapotis, I felt like everyone was staring at me and I was wondering if the stole was too gaudy. Nowadays I don’t notice it anymore. But then again I’m a die-hard Noro fan these days, despite my initial dislike of the yarn’s tendency to produce totally random surprise colours mid-knitting. Now I just see it as an added bonus. Who wants to be predictable, anyway?

This was my first time with Silk Garden Lite. Nice.

Tämä oli toinen Lady Eleanorini, tällä kertaa huiviversiona. Tein tämän miehen äidille – hän tuli näistä väreistä heti mieleeni ja ostin langat sillä ajatuksella, että teen niistä hänelle jotain kivaa. Aikomukseni oli alun perin tehdä jotain muuta, mutta tämä malli tuntuu olevan luotu Norolle.

Anoppi on pitänyt huivia paljon, sanoo sitä ihanan lämpimäksi ja on saanut siitä paljon kommentteja. Hän sanoi myös huomanneensa, että ihmiset kiinnittävät siihen kadulla huomiota. Minulla oli sama tunne, kun käytin ensimmäistä Clapotistani ensimmäisiä kertoja – tuntui, että kaikki tuijottivat, ja mietin, tuliko huivista liian räikeä. Sittemmin lakkasin ajattelemasta asiaa. Tosin olenkin nykyään vannoutunut Noro-fani, vaikka aluksi ärsyynnyin siitä putkahtavista ylläriväreistä. Nykyään se on minusta vain plussaa. Kuka sitä paitsi edes haluaa olla ennalta-arvattava?

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun neuloin Silk Garden Litea. Nam.

Noro Craze, Vol. 1

Pattern: Noro Striped Scarf
Yarn: Noro Silk Garden, colourway 211, two balls, colourway 234, 2 balls, and colourway 84, about 1/2 ball
Needles: 4.5 mm
Finished Size: 20 x 200 cm
Modifications: CO 51 sts, use of three colourways

He wanted it big, bright and colourful. He got it. And I loved knitting it. Honestly, I think I knitted it slowly on purpose just to be able to enjoy it as long as possible. I loved the feel of the yarn and enjoyed watching new colours emerge.

Surprisingly, the two main colourways were spun quite differently: one of them was mostly thick and lumpy while the other was thin and stringy. This meant that one of them always ran out while there was still plenty of the other one left. I patched it with the leftovers of my first Clapotis, and the red tones of #84 blended in nicely and brought even more colour to the scarf.

Hän halusi siitä ison ja värikkään, ja saamansa piti. Tätä oli ihana neuloa. Neuloin tätä tietoisesti hitaasti, jotta saisin nauttia siitä mahdollisimman pitkään. Oli hauskaa katsoa, miten lanka käyttäytyy ja millaisia väriyhdistelmiä siitä syntyi.

Yllättäen värit 211 ja 234 oli kehrätty hyvin erilaisiksi: toinen oli paksua ja paakkuista, toinen ohutta narua. Niinpä toinen loppui aina ennen toista. Paikkasin vajetta tunkemalla väliin ensimmäisestä Clapotiksestani jäänyttä väri 84:ää. Sen punaiset sävyt sopivat sekaan hyvin ja toivat huiviin vielä enemmän väriä.

Here you can see most of the colours. It looks really bright when you look at it on its own, but much more subtle when worn.

I love this scarf, and so does he. I’ve almost snatched it to myself a couple of times. Hmm, perhaps I should make one for myself, too…

Tässä näkyvät ainakin useimmat värit. Huivi näyttää tosi värikkäältä näin yksinään, mutta paljon hillitymmältä kaulassa.

Tästä tuli ihana. Mies tykkää. Minäkin tykkään. Olen jo pari kertaa meinannut nyysiä tämän omaan käyttööni. Pitäisiköhän tehdä itselle oma…

Hats off to the New Year!

Now that the holidays are over, I should start posting my pre-Christmas knitting. Not all of these were Christmas presents, I just haven’t got round to taking photos (since the winters in southern Finland seem to have become permanently snowless, it seems that there’s even less daylight than there was before…) or in general just getting my act together. But I have been knitting!

As it happened, the man of my life lost his only hat some time before Christmas and asked me to make him a new one! He’s usually not too keen on me knitting him anything, so I felt quite exhilarated. Our conversation went something like this:

Him: I can’t find my hat anywhere, must’ve left it on the bus or something.

Me (sitting at my computer): Mmm.

Him: Hey, you could make me a new one, couldn’t you?

Me (surprised): Why, yes, of course!

Him: OK, thanks! (wanders off)

Me (getting excited): Hey, wait. What kind of hat would you like? What yarn? What colour?

Him: Oh, just take something from your stash.

Me: Oh no no, we need to select the pattern and the yarn and the colour, and if I don’t have suitable yarn I can go and buy some. Just tell me what you’d like.

Him: You decide, I’ll be happy with anything.

Me: No, this is important. Come here, I *cough* happen to be on Ravelry and I’ve got some patterns here…

He liked both the Jacques Cousteau Hat and Koolhaas. Yay, two hats!

Nyt kun juhlapyhät ovat ohi, pitäisi alkaa vähitellen esitellä joulun alla valmistuneita neuleita. Kaikki näistä eivät olleet lahjoja – en vain ole saanut aikaiseksi ottaa kuvia tai muutenkaan ryhdistäytyä. Mutta olen neulonut!

Rakkaani kadotti sattumoisin ainoan piponsa jokin aika ennen joulua ja pyysi minua neulomaan uuden. Tätä kunniaa ei minulle ole aiemmin suotu, joten innostuin tietysti valtavasti. Keskustelumme meni suurin piirtein tätä rataa:

Mies: Mä en löydä mun pipoa mistään. Ehkä se on jääny bussiin tai jotain.

Minä (roikkuu netissä): Mmm.

Mies: Hei, sähän voisit neuloo mulle uuden.

Minä (yllättyneenä): Mitä? Joo, totta kai!

Mies: Okei, kiva.

Minä (innostuu): Hei, oota. Millasen sä haluut? Mitä lankaa? Minkävärisen?

Mies: Ota vaan jotain sun varastosta.

Minä: Ei kun ekaks valitaan malli ja sit lanka ja väri, sehän on tärkeetä. Jos mul ei oo sopivaa lankaa niin mä voin ostaa. Sano vaan mitä sä haluut.

Mies: Päätä sä, kyl sä tiedät.

Minä: Eiku tuu kattoon, mä *köh* oon just Ravelrys ja täs on näit malleja…

Mies piti sekä Jacques Cousteau -piposta että Koolhaasista. Jee, kaksi pipoa!

Pattern: Jacques Cousteau Hat
Yarn: BBB Filati MeRiSetA (70 % merino wool, 30 % silk), shade 6, 74 g
Needles: 3.5 mm
Size: Larger (man’s size)

Personally this pattern has always been my favourite – I just love the way it looks. It’s simple yet different. But for some reason I just didn’t get the pattern. Maybe it’s because I learnt to knit in English and am used to American patterns, which explain everything. I just seem to have a hard time understanding Finnish patterns, which in general seem to be quite a bit shorter. Call me dense but I had to knit the decreases three times before I got them right… The first time I used the original Finnish pattern. Didn’t look right. I then turned to the English translation, which helped a bit but something still didn’t look right. Finally I just eyeballed the pictures long enough to figure out how the decreases go and then just went ahead as I saw best. But I don’t think I modified anything except changed the decreases to ssk.

Since both the yarn and the pattern are very stretchy, the smaller size would probably have been enough. This hat is not very warm so it’s better suited for late autumn / early spring use, but it’s super soft and I looove the way it looks. MeRiSetA is super soft and has that lovely merino sproing (and it didn’t mind the constant frogging at all). Combine that with the silky sheen… Ahhh.

Olen aina pitänyt tästä mallista ihan tajuttomasti. Se on ihanan simppeli ja kuitenkin erilainen. Tykkään tosi paljon!

Jostain syystä en kuitenkaan tajunnut ohjetta. Ehkä syy on siinä, että opettelin neulomaan englanniksi ja käytän lähinnä amerikkalaisia ohjeita, joissa kaikki on selitetty juurta jaksain. Ymmärryksen puutteeni ei siis koske vain tätä ohjetta, vaan ylipäänsä joudun miettimään suomalaisissa ohjeissa enemmän. Saa nauraa, mutta jouduin neulomaan kavennukset kolme kertaa, ennen kuin sain ne oikein… Ensin yritin alkuperäisellä suomenkielisellä ohjeella. Pieleen meni. Sitten kokeilin englanninnosta. Auttoi vähän, mutta edelleen jotain pielessä. Lopulta tuijotin kuvaa sen verran kauan, että onnistuin päättelemään asian itse (luullakseni). Muutin vain kavennukset ssk:ksi.

Koska sekä lanka että malli joustavat reippaasti, pienempikin koko luultavasti olisi riittänyt. Tästä ei tullut superlämmin pipo, mutta se sopinee hyvin loppusyksyn ja alkukevään säihin. Itse tykkään tästä kuin hullu puurosta – minusta se vain näyttää kivalta. Ja se on todella pehmeä! MeRiSetA on unelmanpehmeää lankaa, jossa on merinon ihana kimmoisuus ja joustavuus (ja ekstrabonarina lanka ei ollut moksiskaan lukuisista purkamisista). Kun siihen lisätään vielä silkin himmeä hohto… Aaahhh.

Pattern: Koolhaas Hat, Interweave Knits Holiday 2007
Yarn: Mountain Colors Mountain Goat (55 % mohair, 45 % wool), Blue-green, 61 g
Needles: 4 mm & 5 mm
Size: Smaller (women’s)

This yarn was just so nice to work with. It’s really smooth – you wouldn’t believe that it’s 55 % mohair, it has none of that fuzz. My man loves the colour. And the hat? He wears it every day. :-)

Tätä lankaa oli ilo neuloa. Se on todella sileää – ei uskoisi, että siinä on yli puolet mohairia. Mies rakastaa väriä yli kaiken. Niin, ja se pipo? Jokapäiväisessä käytössä. :-)

Shifting Sands

Pattern: Shifting Sands scarf
Yarn: ShibuiKnits Baby Alpaca DK, 229 Mulberry, 200 g
Needles: Knit Picks Options Harmony 4 mm
Finished size: 21 x 210 cm

This yarn was one of the yummiest I’ve ever knitted, and the colour is sheer perfection. The pattern was nice, too: easy enough to memorise, sharp enough to keep you on your toes. I loved knitting it, and I love the end result even more.

Tämä lanka oli silkkaa herkkua, ja väri on suorastaan täydellinen. Ohjekin oli mainio: riittävän helppo mieleen painettavaksi mutta juuri sen verran liian helppo, että välillä piti keskittyäkin. Neulominen oli ihanaa, mutta ihana on lopputuloskin!

Here’s a close-up of the pattern. The colour is actually more plum than purple. Perfect!

Tässä lähikuva mallineuleesta. Väri on oikeasti enemmän luumu kuin violetti. Täydellinen!

Shopping in NYC

A couple of weeks ago Niina and I took a dive in the Big Apple. I love big cities, and we had a good time shopping and strolling around. Surprisingly, we didn’t buy that much yarn, although we managed to visit four yarn stores: Seaport Yarn, Purl, Knitty City and String, which we actually stumbled upon by accident. My stash was enhanced by the following beauties:

Sukelsimme muutama viikko sitten Niinan kanssa New Yorkin humuun. Kivaa oli shoppaillessa ja kuljeskellessa. Yllättäen emme kuitenkaan ostaneet kovin paljon lankaa, vaikka kävimme neljässä lankakaupassa: Seaport Yarnissa, Purlissa, Knitty Cityssä ja Stringissä, johon itse asiassa törmäsimme sattumalta. Oma lankavarastoni kasvoi seuraavilla kaunokaisilla:

Manos del Uruguay Wool Clásica, 100% kettle dyed pure wool, colourway 43. The colour didn’t come out very well in the picture – it’s actually a rather bright turquoise blue. Lovely! I bought it with my SO in mind since he likes this colour.

Manos del Uruguay Wool Clásica, 100 % villaa, väri 43. Väri on oikeasti voimakkaampi ja kirkkaampi turkoosi kuin kuvassa, todella kaunis. Ostin tämän miestä varten, kun hän pitää tästä väristä.

Mountain Colors Mountain Goat, Blue Green. I got the Manos first and then found this one – and the colour was even brighter and better than that of the Manos… Sorry Manos! I just couldn’t resist this colour, it was fabulous. This yarn is 55% mohair and 45% wool, but it feels surprisingly non-mohairy. No halo, no hairs sticking out, no tickly effect. It’s completely smooth and soft.

Mountain Colors Mountain Goat, Blue Green. Ostin ensin Manosin ja myöhemmin törmäsin sitten tähän… enkä voinut vastustaa. Tämä oli vielä syvemmän, kirkkaamman ja upeamman sininen kuin Manos. Oli siis otettava tämäkin! Tässä on 55 % mohairia ja 45 % villaa, mutta tuntuma on yllättävän ei-mohairinen. Ei minkäänlaista pörröisyyttä eikä kutinaa, vain täydellistä sileyttä ja pehmeyttä. Ja täydellinen sininen väri.

Finally, three skeins of Hand Maiden Sea Silk (70% silk, 30% sea cell) in three different colourways. I already had some of this in my stash, waiting for the Perfect Project (one should never buy yarn that’s too fancy!), but I couldn’t resist these colours. I also couldn’t decide which one I liked best so I grabbed all three. How smart is that, considering that I may never find four Perfect Projects?

The labels don’t have the names of the colourways (why, oh why?), so I’m only guessing that the colours are, from top to bottom, Earth, Burgundy and Amethyst. But they could just as well be something else.

Lopuksi ostin kolme vyyhtiä Hand Maidenin Sea Silkiä (70 % silkkiä, 30 % sea celliä). Minulla oli tätä jo ennestään varastossa loikoilemassa, odottamassa Täydellistä Projektia. Koskaan ei pitäisi ostaa liian ihanaa lankaa! Tämä mielessäni menin sitten ja ostin sitä kolme vyyhtiä lisää, vain siksi, että en osannut päättää, mistä väristä pidin eniten. Otin siis kaikki. Tämä ei tietysti ollut järin fiksua, sillä nyt minun täytyy löytää yhden sijaan neljä Täydellistä Projektia… Mutta kun nuo värit olivat niin kauniita. Ja se kiilto!

Langoissa ei lue värien nimiä (grrr…), joten voin vain arvata, että ne ovat ylhäältä lukien Earth, Burgundy ja Amethyst. Mutta saattavat olla jotain muutakin.

We also got some square needles. The thought sounds quite odd, but apparently they’re easier on your hands since you don’t have to grab them that hard, and the stitches are supposed to be smoother and more even. I’m a very relaxed knitter so I wouldn’t know about the grabbing thing, but we got to try them out on a piece of swatch knitted by several knitters, and I have to say the swatch was very even. It looked like it had been knitted by one person only. But I guess we got these more out of curiosity. The needles are metal but nickel-free, and the cables are super flexible. Even better than the Knit Picks ones!

Ostimme myös neliskulmaisia puikkoja. Ne kuulostavat oudoilta, mutta ilmeisesti ne säästävät käsiä, sillä niitä ei tarvitse puristaa, ja jäljestä pitäisi tulla tasaisempaa. Olen itse sen verran rento neuloja, että en puristele puikkojani muutenkaan, mutta kokeilimme näitä kaupassa mallitilkkuun, jota oli meidän lisäksemme neulonut useampikin kokeilija, ja täytyy sanoa, että jälki oli hyvin tasaista. Ostimme nämä kuitenkin lähinnä uteliaisuudesta. Puikot ovat metallia, mutta niissä ei ole nikkeliä, ja kaapelit ovat superjoustavat. Oikeasti, ne ovat paremmat kuin Knit Picksit! Ja se on jo aika paljon se.

They really are square.

Ne tosiaan ovat neliskulmaiset.

Aside from yarn stores, we spent quite a bit of time browsing knitting books at Kinokuniya. (And of course they had all kinds of pretty Japanese things as well – the paper department was like a little piece of Japan in Manhattan. I loved it!) I got what I hope to be The Mother of All Japanese Knitting Pattern Books…

Vietimme myös hyvän tovin Kinokuniyan neulekirjojen äärellä. (Ja olihan siellä kaikkea muutakin pientä kivaa – paperiosasto oli kuin pieni pala Japania keskellä Manhattania. Ihanaa!) Ostin toivon mukaan Kaikkien Japanilaisten Mallineulekirjojen Äidin…

…as well as three books with really beautiful patterns.

…sekä kolme kirjaa, joissa oli upeita ohjeita.

Funnily enough, we made one of the best findings at JFK, which is not exactly known for its great shopping, just as we were looking for a place to spend our last cash in.

Yksi reissun parhaista löydöistä tuli vastaan yllättäen JFK:ssa, jossa ei noin yleisesti ottaen ole järin kummoiset ostosvalikoimat, juuri kun pähkäilimme, mihin saisimme kulutettua viimeiset käteiset.

A cashmere comb! I have an electric lint shaver as well, and while they’re probably better since they cut the fibres instead of pulling at them (and therefore possibly creating even more fuzzing and pilling), this just has some of that old world charm. And it doesn’t make that horrible noise!

Kashmirkampa! Minulla on toki myös patterikäyttöinen nukkaleikkuri, ja vaikka leikkurimallit todennäköisesti ovat parempia, koska ne leikkaavat nukan pois eivätkä kisko sitä irti (ja samalla mahdollisesti aiheuta uutta nukkaa), niin tässä vain oli jotain ihanaa vanhan ajan charmia. Eikä se surise!

Hemp & Roses

I’ve been interested in trying out hemp yarn for a while, and TitiTyy was kind enough to donate two skeins of Lanaknits Allhemp6 DK (100% hemp) for testing and review purposes. The colours are Raspberry (011) and Chocolate (028), and you guessed it – what else would I make out of them but dishcloths. Not to worry – we now have more than enough dishcloths, so this is not turning into a dishcloth blog!

Olen jo jonkin aikaa ollut kiinnostunut hamppulangasta, ja kun TitiTyy lahjoitti ystävällisesti pari vyyhtiä Lanaknits Allhemp6 DK:ta testattavaksi uusimman Ullan ekolankajuttuun, oli aika kokeilla. Värit ovat Raspberry (011) ja Chocolate (028), ja lanka on 100-prosenttista hamppua. Mitäpä sitä muutakaan niistä tekemään kuin tiskirättejä! Ei silti hätää – meillä on nyt rättejä niin, että riittää vähäksi aikaa, joten ei tästä tiskirättiblogia ole tulossa.

Top right: Ballband Dishcloth, left: Raspberry Jam Washcloth, bottom right: seed stitch dishcloth. I used 3.5 mm needles (3.75 mm for the seed stitch – that was the first one), and the cloths weigh between 35 g and 54 g.

Oikealla ylhäällä Ballband Dishcloth, vasemmalla Vadelma-keittiöliina (PDF) ja oikeassa alakulmassa helmineulerätti. Käytin 3,5 mm:n puikkoja (helmineulerätissä 3,75 mm), ja räteillä on painoa 35 – 54 g.

I even experimented and wrote a pattern of my own, if you can call it that, since there really is nothing new there. It was published in Ulla with the yarn review, and here’s the English translation (or rather the original, since I wrote this in English):

Neljänteen rättiin tein tällaisen ohjeen, jos sitä nyt siksi voi sanoa, kun ei se sinänsä sisällä mitään uutta.

Pattern: Pineapple Dishcloth
Yarn: Lanaknits Allhemp6 DK, 028, 34 g
Needles: Knit Picks Options Harmony 3.5 mm
Size: About 20 x 20 cm

CO 41.

Rows 1, 3 & 5: Purl

Rows 2 & 4: Knit

Row 6: Knit

Row 7: P4, PM, k1, *p3tog but do not let the stitches fall from the left needle, wrap yarn around the right needle and bring back to front, p the same 3 stitches again and let fall from the left needle, k1. Repeat from * until 4 s remain, PM, p4.

Row 8: Knit

Row 9: P4, k1, p1, k1, *p3tog but do not let the stitches fall from the left needle, wrap yarn around the right needle and bring back to front, p the same 3 stitches again and let fall from the left needle, k1. Repeat from * until 6 s remain, p1, k1, p4.

Repeat rows 6-9 until you reach the desired length. Finish with 5 rows of stocking stitch. Bind off, weave in ends.

The stocking stitch edges have a natural tendency to curl, but I chose it rather than seed stitch because it looked better with the pattern. If the curled edges bother you, you can block the cloth.

Allhemp6 DK takes more than a couple of washes before it starts to soften up, which makes it more challenging as dishcloth yarn than cotton. It was quite stiff to knit, and as a loose knitter I had to go down in needle size although I tried to knit more tightly. The manufacturer recommends soaking the yarn in hair conditioner before knitting; I tried that with one of the skeins, but it didn’t make much difference. The colours bleed a little in each wash, but the yarn seems really strong and durable and gets better with each wash. Allhemp6 DK dishcloths can be machine washed in hot water.

Suomenkielinen arvio langasta löytyy täältä. Lukekaa myös Liisan hauska tiskirättijuttu!

I also got a rose from Ausifer (a while back, but I’ve been out of the country). Thanks Ausifer, you’re sweet! :-)

Sain ruusun Ausiferilta (jo jonkin aikaa sitten, mutta olen ollut reissussa). Kiitos, Ausifer, olet ihana! :-)

For some reason I always see a bird in that picture, even though I try to tell myself it’s a rose…

Jostain syystä näen tuossa aina linnun, vaikka kuinka yritän nähdä ruusun…